Kotiutumista ja pyöräilyä

Ahdistava arki hellitti otettaan, kun pääsimme Ruun (poikaystäväni lempinimi, kun puhumme hänestä äitini kanssa. Taipuu paremmin suomen kielelle) kanssa vapaalle. Vihdoin ja viimein, nimittäin irtiotto oli tarpeessa kummallakin.

Viikko vietettiin pienessä Humberside-nimisessä pitäjässä Englannissa mukavan ystäväpiirin kanssa. Ja kuulemma kyseisestä paikasta on noin puolen tunnin ajomatka paikkaan, jossa suurin osa Emmerdalen kuvauksista pidetään. Yhyy! Olisin niiiiiiiin halunnut nähdä kyseisen paikan!

Siitä on nyt muutama päivä, kun palattiin takaisin Hollantiin. Itseäni harmitti suuresti passintarkastus. Ruun passin tarkastunut virkailija toivotti hänet tervetulleeksi kotiin, minulle hän totesi vain "kiitos", vaikka Hollanti on nykyisin minunkin kotini. Tai ainakin yrittää olla. No... mistäpä virkailija sen olisi voinut tietää, kun ei katsonut passia sen tarkemmin. (Minulla on nykyään passissa tarra, joka käsittääkseni antaa minulle luvan oleilla maassa rajattomasti.)

Sunnuntai meni vielä reissusta tokkeentumisessa. Tänään päätin sitten mennä ensimmäistä kertaa ihan itse kaupungille, ja vieläpä pyörällä! Minulla on edelleen pieni pelko pyöräilyä kohtaan (siis Hollannissa, en tarkoita Suomessa pyöräilyä). Ensimmäisiä kertoja Hollannissa käydessäni suurin uhkani olivat hurjaa vauhtia ajavat pyöräilijät, joille on pitkälti kyllä merkitty omat tiensä. Mutta silti en tahdo muistaa pitää silmiäni tarkkaavaisena.

En ole vielä nähnyt mielestäni yhtään tavallista pyöräilijää, joka käyttäisi pyöräilykypärää. Käytän sanaa tavallinen siksi, koska olen nähnyt urheilun vuoksi pyöräileviä pyöräilijöitä, joiden vakiovarusteisiin kypärä kuuluu. Toisaalta en kyllä ihmettele asiaa. Pyöräilijöiden lisäksi ainakin puolet skootterin käyttäjistä eivät käytä kypärää. Lain mukaan alle 25 km/h (toivon mukaan muistan tuon luvun oikein) vauhtia kulkeva skootteri tai mopedin tapainen ei velvoita kuljettajaa käyttämään kypärää. Silti olen nähnyt todella monta skootteria, jotka ovat varmasti kulkeneet kovempaa kuin tuon luku 25, ja siitä huolimatta kypärää ei ole näkynyt. Riskaapelia touhua minusta... Olen saanut muutaman pitkän katseen käyttäessäni kypärää tavallista pyörää ajaessani, mutta en välitä. Käytän sitä mielelläni suojellakseni pollakultaani.

Kesä on tullut, ihan näin mainittakoon. Ensimmäinen päivä tänä vuonna, kun olen pihalla nauttimassa auringosta bikinit päällä. Tykkään!

Ei ole juuri nyt tarvetta

Tai ei muuten voida auttaa. Nuo tutut vastaukset eivät enää shokeeraa niin pahasti kuin muutama kuukausi sitten. Semmoiseenkin varmaan lopulta turtuu.

Onneksi niin.

Ei kai tätä työnetsimisen tuskaa muuten jaksaisi, jos ei edes hiukan ala tottua ainaisiin "sorry, no can do"-vastaanottoihin.

Näin eilen kevään ensimmäisen leppäkertun.

Ja nyt kutsuu kahvakuula ja ulkona auringonpaiste.