Mietin tässä just, että 3,5 viikkoa oli loppujen lopuksi aika pitkä aika tehdä vaikka mitä. Siitä huolimatta aika tuntui loppuvan kesken. Monta ihmistä jäi tapaamatta, mikä ei ollut tarkoitus, ja se harmittaa. Olihan mulla nuo suunnitelmat kirjattuna ylös, mutta kyllähän sen tiesi, että muutoksia niihin tulisi, ja niin tulikin.
Mutta siitä huolimatta olen kiitollinen niillekin, jotka ehdin näkemään. Nyt taas jaksaa jatkaa vähän lisää siellä kaukana poissa, kun sinne taas huomenna palaan.
Joo-o... Pihalla olis melkein pilvetön taivas ja olisi kivasti lämminkin. Haluaisiko joku tulla pakkaamaan mun matkalaukun?
