Ennen lääkärille menoa päätin ajella jalkateräni karvat. Koska jalkateräni oli aina suojattu (öitä lukuun ottamatta) tukisukan tyyppisellä rievulla ja jättitöppösellä, ei jalkani iho kohdannut samantyyppistä "kulutusta" kuin vasemmanpuoleinen jalkani, joten karvat olivat päässeet kasvamaan kiitettävän pitkiksi. Kutsuinkin itseäni puolijalkaiseksi hobitiksi.
No joo, se siitä yksityiskohdasta. Tänään otettiin uudet röntgenkuvat.
Harmittaa, etten ottanut talteen röntgenkuvaa ennen leikkausta, mutta muistan suhteellisen hyvin, miltä se näytti. Isovarpaan puoleinen jalkapöydän luu (virallinen nimi taisi olla metatarsus), joka alkujaan sojotti tosi hurjasti ulospäin, on käännetty jonkin verran sisäänpäin ja samalla ukkovarpaani on myös suorempi. Ruuvien kohdalla odotettua luutumista on myös tapahtunut.
Ja huippua oli, että sain ottaa tänään ensimmäisen kävelyaskeleeni!!! Tosin, se tuntui ihan hirveälle. En kyllä olettanut, että se helppoa olisi ollut. Voiko muuta olettaakaan kuin kipua, jos ei ole ottanut yhtään kunnon askelta yli 7 viikkoon?
Ennen seuraavaa käyntiä joudun siis harjoittelemaan kävelyä uudestaan. En kuitenkaan saa kävellä liikaa, koska luutumisprosessi on vielä kesken. Liika jalan rasittaminen voisi vain aiheuttaa takapakkia toipumisessa ja päätymistä lähtöpisteeseen. Siksi en vielä luovu kävelysauvoista.
Sain myös ohjeeksi hieroa jalkaterääni ja tehdä varvasjumppaa. Isovarpaani on vielä jonkin verran jäykkä turvotuksen takia, joten sen liikuttaminen on ollut vaikeaa.
Oletin, että olisin saanut kävellä pikkaisen enemmän, mutta on tämäkin jo jotain. Nyt vaan pitää keskittyä harjoitteluun ja mahdollisimman pikaiseen toipumiseen, jotta voi sitten valmistautua samaan prosessiin uudestaan loppuvuodesta, kun vasen jalka leikataan. Huh-huh!
