Ruu oli viime vuonna hommannut rannekkeen (jota käytämme yhdessä) paikalliseen uimahalliin, ja koska jalkani on jo tokkeentunut sen verran hyvää vauhtia, että päätettiin eilisaamuna lähteä polskimaan.
Suurella ilolla polskin menemään altaassa sammakko-rinta-koiruli-tyylinäytteellä. Kyllä sitä potkiessa vielä huomaa, että täytyy pitää ajatus mukana mm. ojentaessa nilkkaa. Mutta kokonaisuudessaan tuntui aivan hirveän hyvältä päästää liikkumaan niin, että huomasi hengästyvänsä. Varmaan menen tässä joku päivä tällä viikolla ihan itsekseni pulikoimaan.
Kävelemässä käyn toki edelleen. Päivä päivältä yritän saada lenkkejäni pidennettyä, ottaen toki huomioon kivunsietorajat. Vähän ne askeleet saavatkin sattua, mutta siitä huolimatta yritän pitää askeleet oikeaoppisina välttäen turhia "kiertoja".
Treenaan myös päivittäin päkiöille nousua eli toisin sanoen varpailla seisomista. Huomaa kyllä, että oikean puolen päkiä- ja reisilihakset ovat vielä aika heikot ja väsyvät tosi nopeasti. Mutta päivä päivältä tuntuu myös vähemmän kipua jalassa. Ei mitään suuria hyppäyksiä, mutta pienen pieniä edistysaskelia.
Ja askelista tuli mieleen, onnistuin tänään tekemään ensimmäisen askeleen varpaillani! ....tein sen tosin taaksepäin, koska se oli paaaaljon helpompaa, mutta silti. :) :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti