Kuvailu

Kun yksi kannustava potku takapuoleen ei aina riitä.

18. lokakuuta 2012

Ensi vuonna jalkapuoli

Kävin tänään juttelemassa ortopedin kanssa vaivaisenluistani. Oli kokonaisuudesaan tosi mielenkiintoinen tapaaminen, vaikka täytyy myöntää, että jännitin. Ihan

Ihan huippu juttu oli itse ortopedi: Erittäin miellyttävä mies, helposti lähestyttävä. Ensimmäisenä hän kyseli ihan yleisjuttuja, kuten Hollantiin muuton syytä ja että mitä teen työkseni tai teenkö muita juttuja. Kun kerroin olevani Suomesta, tämä ortopedi totesi, että hänellä oli aikanaan suomalainen tyttöystävä ja että hän osaa kaksi suomenkielistä sanaa: se v-alkuinen sana (yllätys??) ja "postipankki". Mietin vaan jälkikäteen, että tämä on taitanut tapahtua aikamoinen tovi sitten. Milloin postipankki oli viimeksi olemassa?  :D

Mutta joo, sitten päästiin itse asiaan! Aluksi oli luonnollisesti muutama seisomis- ja istumistesti jalkapohjat kunnolla lattiassa, mutta mielenkiintoisin oli testi, jossa ortopedi piteli sormiaan jalkateräni alla, juuri vaivaisenluun tienoilla, ja käski minun painaa kunnolla jalkapohjaa lattiaa vasten. En aluksi ymmärtänyt testin syytä. Olin ihan varma, että murskaisin kaverin sormet jalallani!

Tai no, olisin ehkä murskannut, jos minulla olisi normaalit jalat.

Uskoin aina, että vaivaisenluuni itsessään on syypää jalkani kramppeihin. Oikea syypää onkin tarsometatarsaalin ja tarson välinen nivel. (Röntgenkuva ei ole omasta jalastani, mutta kuvan nuoli osoittaa samaa ongelmakohtaa.) Tämä nivel on hyvin löysä, minkä takia en voinut murskata ortopedin sormia, koska kyseinen kohta jalkaterästäni jousti juuri sormien kohdalla. Tämän joustavan osan takia en edes kävele normaalisti, vaan kävelytyylini on "ryömivä".

En edes ehtinyt kysyä, mitä hoitovaihtoehtoja minulla olisi, vaan ortopedi alkoi puhua saman tien leikkauksesta, sen jälkeisestä toipumisajasta (6 viikkoa tosi varovaisesti, turvotusta tod. näk. vuoden(!) verran), erikoiskengistä.... oho. Leikkauksen mahdollisuutta ei edes kyseenalaistettu. Alustavasti sovittiin, että leikkauspäivä olisi ensi vuonna maaliskuun loppupuolella, jota ennen on vielä erikseen tapaaminen helmikuussa, jolloin minulle kerrotaan tarkemmin, kuinka koko homma tehdään.

Yhtäältä on tosi siistiä, että pääsen mahdollisesti eroon vaiv-, tai siis, tarsometatarsaalin ja tarson välisen nivelen aiheuttamasta ongelmasta. Toisaalta taas, täytyy myöntää... nyt jännittää ihan pirusti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti