Kuvailu

Kun yksi kannustava potku takapuoleen ei aina riitä.

9. marraskuuta 2012

Haluan laulaa laulaa LAULAA!

Jotkut saattoivatkin huomata eilen, että minulla oli hyvä päivä, ja sitähän se oli!

Se alkoi jo iltapäivästä, kun postimies toi minulle lähetyksen. Äiti oli lähettänyt taas paketin täynnä kaikkea kivaa. Elovenan valmispuuroja on ollut kova ikävä. :) Ja Kodin Kuvalehtiä! Voi juku, nyt pitäis taas osata lukea maltillisesti, ettei taas käy niin, että saan viisi kappaletta lehtiä luettua kokonaisuudessaan vain parissa päivässä.

Se eilisen toinen kohokohta oli elämäni ekat laulutunnit Suomen rajojen ulkopuolella. Täytyy kyllä myöntää: jännitti ihan SIKANA. Ruu tarjoutui kyyditsemään minut koululle, ja napattiin kyytiin matkan varrelta Daphne, joka on myös yksi laulukisan voittajista ja jonka kanssa olen täällä sittemmin ystävystynyt. Yhdessä hänen kanssaan odotettiin muiden laulajien saapumista ja itse tunnin alkamista.

Kaikista eniten varmaan jännitti, millaiset opettajat meillä tulee olemaan. Ja ihan turhaan! Ensimmäisellä kerralla meillä oli nuori naisopettaja (jonka nimeä en kuollaksenikaan juuri nyt muista :S), joka osasi onnekseni englantia (en nyt sattumoisin osaa oikein kertoa hollanniksi sitä, miten hengitys vaikuttaa pallean liikkumiseen tai että kuinka äänihuulet toimivat :D). Kerroin kyllä opettajalle, että pystyn jo suht sujuvasti seuraamaan toisten keskustelua hollanniksi, ja että kysyn kyllä, jos jokin asia jää epäselväksi. Kyseinen opettaja myös innostui keskustelemaan Nightwishistä, kun kävimme läpi jokaisen laulajan musiikkimieltymyksiä. Hän halusi jopa tietää, mitä mieltä olen nykyisestä tuuraajasta Floor Janssenista (hän kun sattuu olemaan hollantilainen :D) ja että mitä mieltä olen edellisistä laulajista. Minulle jäi tosi lämmin mieli, ei olisi voinut tunti paremmin alkaa!

Ensimmäisen laulutunnin aikana käytiin asioita, jotka eivät varsinaisesti olleet mitenkään uusia minulle, mutta olivat ne silti hyvä käydä uudelleen läpi, kuten hengitystekniikka ja rento leuka. Vatsan ja rennon leuan yhteys oli kuitenkin sellainen, mikä oli täysin jäänyt unohduksiin. Nyt kun vielä oppisi nämä kaikki asiat niin, että tulisi tehtyä ne luonnollisesti ilman liikayrittämistä...

Saatiin muuten jo kotiläksyäkin. Ensi kerralle pitäisi valita "powerballadi"... (toisin sanoen siis balladin tyyppinen laulu, joka alkaa kevyesti, mutta laulun edetessä sen voima ja energisyys kasvaa ja kasvaa). Voi apuva... Aivot lyö taas ihan tyhjää. D:

Mutta tyhjistä aivoista huolimatta, pääsin laulamaan!! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti