Girl power!

Tässä muutaman päivän sisällä olen huomannut kuuntelevani yhä enemmän ja enemmän Värttinää (ne, jotka eivät nyt ole sattuneet tulemaan tämän yhtyeen kanssa kohdakkain, voivat lukea Värttinästä vaikka täältä). Minulla on hyvin hataria muistikuvia siitä, että äitini olisi soitattanut silloin tällöin Värttinää minun ollessani vielä pieni taapero (äitini soitatti Värttinän lisäksi paljon muutakin hyvää musiikkia, kuten Mikko Kuustosta, vuosikymmenten takaisia englanninkielisiä ikivihreitä sekä Freud Marx Engels & Jungia). Muistan joitakin Värttinän vanhoja kappaleita, mutta nimimuistini on laulujen suhteen erittäin surkea, enkä ole niitä vielä ainakaan youtubesta löytänyt.

Hassua minusta on se, etten ole aikaisemmin nuoruus- ja aikuisiällä (tai no... minä kyllä edelleen pidän itseäni ihan kersana, jos täytyy myöntää) mitenkään erityisemmin fanittanut kyseistä kokoonpanua. Parempi sanavalinta olisi varmaan, että en ole aikaisemmin kiinnittänyt bändiin huomiota. Olin kyllä tietoinen Värttinän olemassaolosta, mutta se jäi siihen.

En edes tiedä, mistä Värttinä-kipinä lähti. Minulla on joskus tapana etsiä youtubesta silloin tällöin lauluja ja/tai yhtyeitä, jotka tulevat sattumanvaraisesti minulle mieleen. Silti en muista, miten päädyin kuuntelemaan jotain Värttinän laulua. Ja sitten piti kuunnella seuraava Värttinän laulu... ja seuraava... ja seuraava...

Ihannoin sitä energiaa ja tunteita, jotka ovat niin helposti löydettävissä Värttinän laulajien Susanin, Marin ja Johannan laulannassa. Enkä pysty olla laulamatta mukana! Laulamisesta tosin tekee ihan hitusen haastavaa se, ettei karjalan murre oli mitenkään kauhean tuttua (siitäkään huolimatta, että äitini puolen isovanhemmat ovat lähtöjään Koiviston saarilta, jotka kuuluvat nykyään sen Venäjän puoleiseen Karjalaan).

Tykkään, tykkään ja kovasti tykkään Värttinästä.

Täytyy myöntää, että koti-ikävää Värttinän kuunteleminen ei kyllä helpota. Onneksi kesäkuun loppuun ei ole aikaa kuin kolmisen kuukautta.